Kirjoittaminen julkaisuihin

Vihdoinkin koitti se aamu, jolloin Eevan lento ulkomaisille festivaaleille lähti. Eeva oli odottanut tätä koko vuoden. Hän oli käynyt samoilla festivaaleilla jo useana kesänä ja odotti lähtöä aina yhtä malttamattomana. Eeva lentäisi tällä kertaa yksin, muut tulisivat myöhemmällä lennolla perässä ja osa porukasta muulla kuljetuksella. Paikalliset ystävät tulisivat häntä kohdemaassa vastaan ja he lähtisivät siitä yhdessä festivaalialueelle. Eeva saapui hyvissä ajoin innokkaana lentokentälle. Hän teki lähtöselvityksen, ja meni odottamaan lentoaan lentokentän baariin. Eeva joutuikin odottamaan kauan, sillä hänen lentonsa oli myöhässä. "Tietenkin juuri mulle käy näin, mulle joka vihaa odottamista", Eeva kirosi. Lentokoneeseen päästyään Eeva päätti ottaa pienet päiväunet. Lento kesti vain muutaman tunnin, joten se oli juuri sopivan pituinen päiväunille. Laskeuduttuaan Eeva ilmoitti ystävilleen saapumisestaan. Hänen ystävänsä ilmoittivat olevansa myöhässä. "Miten voi olla m...

Herätyskello soi seitsemältä aamulla. Herään hyvillä mielin, sillä tämä on loppuelämäni viimeinen päivä. Ei enää heräämisiä herätyskellon pärinään. Tästä lähtien aion lojua sängyssä niin myöhälle kuin huvittaa. Ja nukkua puhelin äänettömällä, kaukana sängystäni. Ehkä jopa suljen sen yöksi. Pukeudun hymyssä suin peilin edessä. Ei enää pukuja eikä kravatteja. Ei enää kengän kiillotuksia tai pesulakäyntejä. Kampaan hiukseni tuttuun tapaan siististi taakse. Huomenna en aio tehdä tätäkään.  Nappaan salkkuni ja lähden ulos. Huomisesta lähtien salkkunikin saa jäädä nurkkaan pölyyntymään. Hieno, Italiasta ostettu nahkasalkkuni on palvellut minua jo kolmisenkymmentä vuotta. Kyllä sekin leponsa ansaitsee. Töissä kaikki tulevat heti juttelemaan iloisesti ja kyselevät mitä aion tehdä tämän päivän jälkeen. Vastaukseni on lyhyt: en mitään. Toki moottoripyöräni odottaa kiillotettuna autotallissa, mutta tämän päivän jälkeen minulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Työpäivän päätteeksi ...