Kirjoittaminen julkaisuihin

Herätyskello soi seitsemältä aamulla. Herään hyvillä mielin, sillä tämä on loppuelämäni viimeinen päivä. Ei enää heräämisiä herätyskellon pärinään. Tästä lähtien aion lojua sängyssä niin myöhälle kuin huvittaa. Ja nukkua puhelin äänettömällä, kaukana sängystäni. Ehkä jopa suljen sen yöksi. Pukeudun hymyssä suin peilin edessä. Ei enää pukuja eikä kravatteja. Ei enää kengän kiillotuksia tai pesulakäyntejä. Kampaan hiukseni tuttuun tapaan siististi taakse. Huomenna en aio tehdä tätäkään.  Nappaan salkkuni ja lähden ulos. Huomisesta lähtien salkkunikin saa jäädä nurkkaan pölyyntymään. Hieno, Italiasta ostettu nahkasalkkuni on palvellut minua jo kolmisenkymmentä vuotta. Kyllä sekin leponsa ansaitsee. Töissä kaikki tulevat heti juttelemaan iloisesti ja kyselevät mitä aion tehdä tämän päivän jälkeen. Vastaukseni on lyhyt: en mitään. Toki moottoripyöräni odottaa kiillotettuna autotallissa, mutta tämän päivän jälkeen minulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Työpäivän päätteeksi ...

Miksi pitäisi mennä sen tietyn kaavan mukaan elämässä, käydä koulut tiettyyn ikään mennessä, hankkia mies, "kunnon" työpaikka, perhe ja asuntolainaa? Miksei voisi vain seikkailla läpi elämän tehden mitä huvittaa piittaamatta muiden mielipiteistä? Miksei voisi elää yksin koko elämäänsä, ei jokainen tarvitse jotakuta vierelleen? Miksen voisi elää työttömänä toimeentulotuella koko elämääni jos siltä tuntuu? Matkustella ja juhlia niin paljon kuin huvittaa? En usko ikinä asettuvani aloilleni tai aikuistuvani, saatika lisääntyväni. Mies ja varsinkin lapset vain pilaisivat elämäni. Näin ajatteli 29-vuotias Emma. Emma opiskelee nyt viidettä kertaa, joka kerta eri alaa, mistään valmistumattomana. Hän on elänyt elämänsä läpi seikkailen vailla huolen häivää. Emma on asunut ympäri Suomea monilla eri paikkakunnilla. Emma on reissannut paljon ulkomailla, sielläkin seikkaillen eri maissa ja kaupungeissa. Hänellä on ollut monia eri työpaikkoja, pisin työsuhteen kesto kuitenkin vain neljä k...

1. "Ai kauheetta. Kaekki tapahtu nii noppeesti. Emmietiiä, kauheetta. Nii nuori tyttö, voevoe. Se vaan yhtäkkie tupsahti tuolta kuluman takkoo ja pum. Jahkako jarruttelivatkaa. Ai kauheetta, voe että. Kumpa ne ny seleviisivät". 2. "Siis se mopoauto oli tosi cool! Mageet subbarit, kuulu vaan unz unz unz. Mäki haluun kyl samanlaisen! Niijoo siis emmätiiä kenen tossa nyt pitäis väistää mut siis tottakai se oli sen autoilijan vika, koska olishan sen nyt pitäny nähdä ja kuulla toi. Se mopoauto oli kyl niin siisti!! Pakko snäppää tästä heti kamuille". 3. "Lähdin kotoani kello 12.34. Saavuin Kotikadun sekä Pajakadun risteykseen kello 13.06, missä näin tämän nuoren naisen lähetävän ajamaan mopoautollaan. Hän näpytteli ajaessaan matkapuhelintaan huomattavan paljon, voisin sanoa että ainakin 76 merkkiä puolen kilometrin aikana. Kello 13.21 saavuin Kotikadun ja Pajakadun risteykseen eli onnettomuuspaikalle. Onnettomuus oli tapahtunut siis 15 minuuttia myöhemmin kun tä...

Maija heräsi eräänä kylmänä ja pimeänä talviaamuna siihen, kun hänen huoneessaan hengitys huurusi ja kylmä viima puhalsi. Hän huomasi ikkunan olevan auki, ja juoksi nopeasti laittamaan sen kiinni. Tämän jälkeen Maija pukeutui ja alkoi valmistautua kouluun lähtöä varten. Hän kummasteli, kun kotona ei ollut ketään. Yleensä keittiössä aamulla hääräsivät hänen vanhempansa muurari-isä Niilo sekä mehiläistenhoitaja Kerttu. Kerttu yleensä laittoi Maijalle eväätkin valmiiksi kouluun, joka aamu porkkanoita ja tuoreita sämpylöitä. Tänään Maija kuitenkin pakkasi itse porkkanansa sen kummempia miettimättä ja lähti reippaasti kohti Pyhäjärven keskustaa, missä hänen koulunsa sijaitsee. Heidän kouluunsa oli tullut uusi oppilas, Patu. Patun perhe oli muuttanut Pyhäjärvelle Turusta syyskuussa. Maija ja Patu ystävystyivät heti. Maija kummasteli kun Patu vaikutti siltä, että hän tuntisi Maijan vanhemmat. Maija kertoi, etteivät he olleet aamulla kotona, mikä oli hänen mielestään omituista. Patu pyysi Ma...