Vatsa edessä ja elämä takana?

Miksi pitäisi mennä sen tietyn kaavan mukaan elämässä, käydä koulut tiettyyn ikään mennessä, hankkia mies, "kunnon" työpaikka, perhe ja asuntolainaa? Miksei voisi vain seikkailla läpi elämän tehden mitä huvittaa piittaamatta muiden mielipiteistä? Miksei voisi elää yksin koko elämäänsä, ei jokainen tarvitse jotakuta vierelleen? Miksen voisi elää työttömänä toimeentulotuella koko elämääni jos siltä tuntuu? Matkustella ja juhlia niin paljon kuin huvittaa? En usko ikinä asettuvani aloilleni tai aikuistuvani, saatika lisääntyväni. Mies ja varsinkin lapset vain pilaisivat elämäni.

Näin ajatteli 29-vuotias Emma. Emma opiskelee nyt viidettä kertaa, joka kerta eri alaa, mistään valmistumattomana. Hän on elänyt elämänsä läpi seikkailen vailla huolen häivää. Emma on asunut ympäri Suomea monilla eri paikkakunnilla. Emma on reissannut paljon ulkomailla, sielläkin seikkaillen eri maissa ja kaupungeissa. Hänellä on ollut monia eri työpaikkoja, pisin työsuhteen kesto kuitenkin vain neljä kuukautta. Emma on niin sanottu vapaa sielu omasta mielestään. Hän on tehnyt mitä milloinkin on huvittanut. Emma ei ole koskaan seurustellut, lähinnä ollut yhden illan juttuja tai pieniä tapailuja. Eikä hän ole halunnutkaan mitään enempää, hänestä on helpompaa yksin.

Nyt kuitenkin Emman elämä on pysähtynyt. Hän on raskaana. Emma ei olisi ikinä ajatellut senkään pysäyttävän häntä, mutta toisin on käynyt. Aiemmin hän on aina sanonut hankkivansa heti abortin. Nyt kuitenkin jokin mietityttää häntä. Päässä vain pyörii miten paljon haittaa lapsesta olisi ja miten paljon kuluja siitä kertyisi. Täytyisikö olla yhdessä lapsen isän kanssa? Mitä jos, mitä jos, entä sitten kun? Emman päässä pyörii paljon kysymyksiä, järki laittaa vastaan ajatusta lapsen pitämisestä mutta jokin sanoo toisin.

Monen unettoman yön sekä kymmenien vaellettujen kilometrien jälkeen koittaa Emman lääkäriaika. Lääkärissä Emmalta kysellään kuulumisia ja ajatuksia lapsiasiasta. Yleensä sisäänpäinkääntynyt Emma vuodattaa kaikki ajatuksensa hoitajalle. Kun hän ei vieläkään tiedä mitä tehdä, ei hän halua lasta mutta. Ei hänestä ole siihen mutta. Ei siitä mitään tulisi mutta. Hoitaja rauhoittelee Emmaa ja sanoo asioiden kyllä järjestyvän. Mikä klisee.

Siinä olikin viimeisimmät hetket jolloin Emman täytyi miettiä mitä hän tekisi asian suhteen. Lääkärissä hän sai kuulla raskauden olevan jo niin pitkällä, ettei abortti ole edes mahdollinen. Unettomat yöt eivätkä päässä pyörineet ajatukset loppuneet kuitenkaan siihen, siitä lähtien niiden määrä kasvoi nopeammin kuin Emman vatsa.